8½ litraa jääteetä

Hyvää Juhannusta täältä slovaniasta kaikille! Mekin päätettiin vähän juhlistaa juhanusta repäisemällä ja ostamalla suklaata 300 gramman levyt kummallekin. Hostellilla on nimittäin jääkaappi, joten tällä kertaa levyt pysyvät syömäkelpoisina. Slovakiassa lähtöpäivänä meillä oli kymmenen tuntia aikaa hengailla ympäriinsä rinkkojen kanssa. Datailtiin ostoskeskuksessa ja lopulta päädyttiin syömään täytettyjä patonkeja matkan varrelta löytyneeseen puistoon. Pelailtiin siellä korttia kun yhtäkkiä jostain ilmestyi random miekkonen. Se halusi näyttää meille korteilla taikatemppuja eikä osannut englantia sanaakaan. Hetkeksi se lähti johonkin, mutta palasi pian kaverinsa kanssa. Kovasti ne ensin seurasivat meidän peliä ja selostivat slovakiaksi. Sitten toinen niistä halusi opettaa meille pokeria. Ihan hauska kokemus, kun Lotta ei tiennyt säännöistä mitään, Suskikin vain vähän ja ei puhuttu lainkaan samaa kieltä. Lotta sai kuitenkin täyskäden ja miekkosia se tuntui huvittavan.
Ihan ongelmitta ei taaskaan yömatkustus sujunut. Meidän piti nukkua jollain itävaltalaisella juna-asemalla, joka yllättäen olikin remontissa. Levittäydyttiin sitten ulos makuupusseinemme nukkumaan (junalaiturille, tosin), onneksi yöt ovat jo lämmenneet! Loppumatka sujui hyvin junissa nukkuessa. Toisiksi viimeinen juna vähän aiheutti stressiä ollessaan myöhässä kun puolen tunnin vaihtoaika tämän vuoksi lyheni neljään minuuttiin mutta siitäkin selvittiin!
Seuraava ongelma Ljubljanassa oli hostellin löytäminen. Kummankin puhelimesta oli akku loppu ja hostelbookersin kulkuohje ilmeni epäselväksi. Kysyttiin neuvoa infosta, jossa poika neuvoi meitä väärin. Lopulta löydettiin oikea asema, mutta pysäkkiämme ei näkynyt listassa. Kysyttiin apua bussiasemalla työskentelevältä mieheltä, joka oli erittäin töykeä eikä auttanut meitä mitenkään. Otettiin riski ja hypättiin bussiin. Löydettiin kuin löydettiinkin hostelli, etsimiseen kului kaksi ja puoli tuntia bussisekaannukset mukaan luettuna. Itse hostelli oli jälleen positiivinen yllätys. Respa ei kuitenkaan ole 24/7 auki, joten odotettiin melkein tunti henkilökuntaa että päästiin kirjaamaan sisään. Huone oli söpö ja iso, meillä on jopa oma keittiö!! Keräiltiin voimia ja latailtiin akkujamme tovi ennen kuin päätettiin lähteä etsimään keskustasta Suskille uikkareita. Yllättäen ne löytyivätkin ekasta kaupasta, joten päätettiin kiertää nähtävyyksiä. Nähtiin parit kirkot ja ljubljanan kuuluisat sillat ja sitten lähdettiin kipuamaan kuninkaanlinnalle. Kiipeäminen oli rankka sillä ylämäki oli jyrkkä, mutta linna oli maisemineen hieno näky. Sitten tultiin kaupan kautta hostellille. Lotta onnistui pyykätessään saamaan palohälyttimen soimaan, mutta kukaan ei reagoinut asiaan mitenkään (kuuluisiko nyt olla turvallinen olo...). Ja illemmalla saatiin kämppiksiä: slovenialainen tyttö ja sen brittipoikaystävä. He lähtivät kuitenkin vielä ulos ja tulivat vasta kahden jälkeen yöllä  takaisin. Vaikuttavat silti aika mukavilta.
Aamu alkoi tänään tosi hitaasti. Ensin lagailtiin vaan, sitten Lotan leivät oli homeessa ja päätettiin lähteä etsimään hostellin markettia isompaa kauppaa. Katsottiin ohjeet googlesta ja vielä seurattiin tienvarressa olevia ohjeistuksia. Puolen tunnin etsinnän jälkeen ei oltu vieläkään löydetty kauppaa jonne piti kävellä kymmenessä minuutissa. Lopulta päädyttiin erittäin hämärään Lidl-kopioon, siellä myytiin feikki-nutellaa ("nutista", jota ei ostettu), ulkoasu oli aivan kuin Lidlin ja ainoat erot olivat kaupan nimi, ja että paikka oli vähän lidliä halvempi. Ostettiin herkkuja, sekä sämpylöitä ja tuorejuustoa (maistuu niin hyvältä pitkästä aikaa syödä leivän päällä jotain)! Ja kuusi pulloa jääteetä (kummallekin!) noin puolentoista euron hintaan. Tyytyväisinä ostoksiimme lähdettiin etsimään hostellia. Se olikin viiden minuutin matkan päässä, pelkkää suoraa... Hyvä me! Sämpyläaamiaisen jälkeen lähdettiin Tivoli-puistoon ajatuksena uida. Matkaa ei ollut paljoa, ehkä kaksi-kolme kilometriä ja puisto oli tosi hieno ja iso! Uida siellä ei tosin voinut, mikä harmitti. (Siellä oli uimahalli ja sinne ei uskallettu mennä) Istuskeltiin sitten vain seurailemassa ilmisiä (ja lintua joka tuli eteemme ja sai jotain kohtauksia???) ja käytiin hakemassa jättimäiset jäätelöpallot eurolla! Nam! Käveltiin takaisin hostellille jossa ollaan vielä yksi yö. Huomenna taas yömatkalle, tällä kertaa suuntana Puola!! Ollaan Krakowassa neljä yötä superhalvassa hostellissa (kuusi euroa yö!) joka sisältää aamiaisenkin. Tämän jälkeen matkasta jäljellä enää Berliinin shoppailureissu, ja paluu Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen, omg.

(viimeinen kuva on vielä Bratislavasta)

Kebusupersankarit

Ensimmäisenä aamulla kun herää tekee mieli työntää pää vesihanan alle, tai vaihtoehtoisesti muuttaa asumaan kylmään suihkuun. Bratislavassa on kuuma, ei edes muisteta milloin ollaan oltu näin kuumassa paikassa. Toissapäivänä Lotta osti suklaalevyn, eilen avatessa suklaa kelpasi vain linkkuveitsellä banaanin päälle levitettäväksi. Siis me ei edes tiedetty, että suklaa voi pelkästään laukussa ollessaan sulaa tuollaiseksi. Juotu on: PALJON. Ostettiin tosi söpöt vitamiinivesipullot (jotka ei tosin ollut yhtä hyviä, kuin ulkonäkö antaisi olettaa) ja hemmetin makeaa mehua. Missään ei mainittu että sitä pitäisi laimentaa mutta litran pullosta ollaan tehty mehua varmaan kolme litraa. Mites suomessa? Ollaan kuultu, ettei sää ihan ole suosinut samalla tavalla, toivottavasti tuotaisiin tää lämpö sitten mukanamme. Lähdettiin maanantaina kävelemään hostellilta kohti keskustaa. Matka ei ole kovin pitkä, ja pysähdyttiin kiertelemään jättimäistä ostoskeskusta matkan varrella. Ei edes käyty nähtävyyksissä ja silti kuvattavaa ja katsottavaa riitti paljon. Ostoskeskuksessa oli kaikki mahdolliset vaatekaupat. Tarkoituksena oli ostaa paitoja, mutta päivän kulku saikin dramaattisen käänteen, kun suomesta kaverit alkoivat viestitellä koulun tekemästä mokasta. Me ei siis kumpikaan olla saatu opiskelupaikkaa, mitä tulikin tiedon saapuessa ihmeteltyä. Nyt tähän löytyi selitys. Oriveden opisto oli unohtanut lähettää meidän kouluarvosanamme eteenpäin, joten ei oltu saatu niistä pisteitä. Hienoin tunne ikinä istua randomissa Slovakialaisessa ostoskeskuksessa ja suunnilleen täristä ja itkeä raivosta. Vanhemmilla on tällä hetkellä suomessa ollut kova asioiden selvittely, itsellä avuton olo, kun ei täältä matkan varrelta asialle voi mitään tehdä. Tosiaan ilman opiskelupaikkaa muunmuassa kotoa muuttaminen ei tule onnistumaan. Ei todellakaan tajuta, miten tälläinen on edes mahdollista ja todellakin toivotaan että henkilö joka on tästä vastuussa saa myös kuulla palautetta. Käytiin laimentelemassa mehuamme ja samalla vietiin ostoskeskuksen vessasta vessapaperia, sitähän ei tosiaan hostellilla ole. Tämä oli taas niin niitä wtf-hetkiä. Ja ruoka on niiiiin halpaa! Käytiin kuolaileen ostoskeskuksen yläkerran pikaruokaloita, mitään kuitenkaan ostamatta. Pyörittiin vielä tovi ennen kuin päätettiin lähteä BILLA-ruokakaupan kautta takaisin hostellille. Ruokakaupassa oikein villiinnyttiin. Teki mieli ostaa ihan kaikki, vaikka lopulta mukaan tarttui vain tuoremansikkamyslijukurtti annokset, patongit, karkkipussit, puolentoista litran jääteepullot ja carte dor jäätelöpaketit. Ja Suskille juustoa. Hintaa eväille tuli vain noin viisi euroa per nassu. Löydettiin oikea bussi nopeasti ja Lotta söi jäätelönsä jo siellä eilen huomattiin bussin kyljessä jäätelön kuva ja kieltomerkki... OHO!) Suski ei loppujenlopuksi edes saanut syötyä jäätelöä kokonaan, oli liian kuuma jopa sille... Loppuilta maattiin hostellilla ja yritettiin toipua kuumuudesta (joka oli hankalaa koska jo hostellilla lämpöhalvaus oli niin lähellä!) Jossain vaiheessa iltaa lähdettiin vielä hetkeksi ulos tsekkaamaan bussiajat ja istuskelemaan puistossa. Sitten palattiin hotellille ja suihkuun. Popiteltiin suomalaista musiikkia, on tää vaan niin hienoa kun on oma huone ja siellä wifi, niin voi pitää ihan millaisia pippaloita vaan! Selvisi myös, että Lotan Unkarista ostamat pähkinät olivatkin linnunruokaa. Ei muuten maistunut hyvälle, nauratti kyllä. Hostellillamme on tosiaan kaksi naisten suihkua, vierekkäin. Suihkut on tosi epäkäteviä, suihkusuuttimelle ei ole pidikettä eikä pesuaineita saa suihkussa oikeen mihinkään. Vessat ovat lukottomia koppeja, joissa tosiaan ei ole vessapaperia. Suihku- ja vessatiloihin pääsy vaatii huoneen avaimen. Kieltämättä hieno kokemus. Muuten hostelli on ollut kelpo, vähän kuuma. Oltiin onnistuttu valloittamaan huone kahdessa yössä aika hyvin, tasot on ihan täynnä ja tavat rinkasta levitelty ympäriinsä helpommin saataville. Postia ei ole vieläkään löytynyt. Postimerkkejä ei myydä muualla ja kukaan ei tunnu osaavan neuvoa mitään. Onneksi Wienissä nähtiin ainakin yksi posti juomanetsintäreissulla, että ehkä sieltä sitten. Eilen päätettiin lähteä päiväreissulle Wieniin. Päivä alkoi onnistuneesti kun hostellilta menimme väärään bussiin, ja huomattiin se vasta päätepysäkillä. Bussilipuista oli loppunut aika eikä lippuautomaattia missään. Aivan hirveät viisitoista minuuttia bussissa, kun pelkäsi että joku huomaa umpeen menneellä lipulla matkustanisemme. Ei huomannut, myöhästyttiin neljä minuuttia junasta. Onneksi niitä menee tunnin välein, joten odotus ei ollut ihan mahdoton. Wienissä oli kuuma. Kuumuus iski päin joka kerta kun meni ulos. Pyörittiin keskustassa, mutta kuumuus väsytti niin totaallisesti ettei jaksettu kauaa kaupungissa pyöriä. Ollaan jo saksasta asti suunniteltu, että ostetaan döneriä. Se on siis kanakebabia ja älyttömän hyvää, eikä Suski ollut koskaan syönyt sitä. Wienissä kebu maksoi 2 euroa ja istuskeltiin syömässä niitä. Niissä oli kyllä varmaan saman verran suolaa mitä kaikessa mitä matkan aikana ollaan syöty yhteensä. Haaveiltiin miten mahtavaa olisi olla kebabsupersankari ja lennellä keburullan kanssa ympäriinsä pelastamassa maailmaa. Meillä olisi myös one kebukutsuhuuto. Ei, meidän jutut ei ole huonoja eikä meidän pitäisi nukkua enempää. Päätettiin lähteä takaisin Bratislavaan ruokailun jälkeen. Junakin lähti sopivasti ja matka oli väsynyt, kumpikin suunnilleen nukkui tai lagitti koko matkan. Perillä selviteltiin vähän postijuttuja ja päätettiin kävellä eiliselle supermarketille ostaan jotain ruokaa ja tuliaisviinoja. Viinat ei ollut muovipulloissa joten kannettiin ulos kaupasta ainoastaan ruokaa. Olis aika hieno hetki kun joku lasipullo hajoais tonne rinkkaan. Joten ei oteta riskiä. Päästiin onnistuneesti hostellille ja nyt pitäisi varmaan pakkailla kamoja. Huomenna taas lähtö ja yötä myöten matkaamista. Kauhunsekaisella innolla odotetaan millainen yö edessä!

(tän postauksen piti tulla eilen mutt a hostellin wifiaika loppu)

Viimeisellä junalla Bratislavaan

Takana pisin päivä ikinä. Jos me päätettäis keskeyttää tää matka, se päätös oltais varmaan tehty tänään. Lähdettiin balattonista aamulla aikeissa olla Bratislavassa kuudelta. Viimeisen yön kanssamme dormin jakoi erittäin random venäläispoika. Tyyppi hädin tuskin tervehti ja nukkui koko huoneessaoloajan. Joka tapauksessa, matka meni aluksi hyvin. Yhdessä vaiheessa Lotta sitten kysäisi ollaanko menossa pääasemalle vai mihin. Ei oltu, reittiä piti muuttaa jonkun verran. Juna oli vähän myöhässä ja meillä kymmenen minuuttia aikaa vaihtaa junaa. No tässä vaiheessa jatkoyhteys salaperäisesti katosi. Seistiin kolmoslaiturilla tyhmän näköisenä, tsekattiin toista aikataululistaa joka sitten ohjasikin ykkösraiteelle. Aikaa enää kolme minuuttia.
Juostiin ykkösraiteelle, missä ei ollut mitään junaa joka lähtisi oikeaan aikaan. Katsottiin sitten uusia junia ja joku random juna oli lähdössä puolen tunnin päästä Müncheniin Wienin kautta, joten mentiin istuskelemaan siihen. Sen lähtö tietenkin viivästyi tunnin, eikä tästä ilmoitettu mitenkään matkustajille (ainakaan englanniksi). Siinä vaiheessa myös jatkoreitti Bratislavaan näytti mahdottoman sekavalta. Todettiin ettei millään ehditä ajoissa Wieniin ja seuraava juna on Bratislavassa puoli kymmenen.
Tässä vaiheessa alkoi tulla hieman jano, juomaa jäljellä desilitran verran ja asiaa tajuamatta vedettiin sitten paniikkikeksejä. Sitten vasta janottikin... Alkumatka nieleskeltiin turhautuneisuuden ja väsymyksen kyyneleitä, mutta fiilis parani Wienin lähestyessä hieman. Wienissä odoteltiin ensin pienellä asemalla, jossa ei ollut mitään paikkaa ostaa juotavaa. Päärautatieasema oli myös erittäin hämmentävä. Sielläkään ei ollut kauppaa, mutta meillä oli tunti aikaa lähteä seikkailemaan keskustasta kioski tms. Sunnuntaina kaupat olivat tietenkin menneet kiinni ja lopulta puoli keskustaa kierrettyämme ostettiin vettä mäkistä. Ensimmäistä kertaa matkan aikana junamatka tuntui todella pitkältä kun oli niin väsynyt. Viimein puoli kymmenen aikaan päästiin perille ja alettiin ettiä oikeeta bussia hotellille. Lippu maksoi vaan 70 senttiä. Odoteltiin ensin väärässä paikassa mutta sitten paikallisen naisen avustuksella löydettiin oikee pysäkki ja hostellikin sitten viimein. Jälleen hostelli oli positiivinen yllätys! Hintaa 11 euroa yö ja meillä on tilava kahden hengen huone eteisellä! (kun respan mies iski huoneen avaimen kanssa tiskiin vessapaperirullan niin vähän tuli sellanen fiilis että nyt ollaan jännän äärellä T.Suski) Nettikin näyttää ainakin vielä toimivan ja hinnat Slovakiassa on halpoja! Loppujenlopuksi fiilis päivästä jäi ihan hyväksi, innolla odotetaan että päästään huomenna paremmin tutustuun kaupunkiin!

IHANKU OLTAS ULKOMAILLA

Vihdoinkin päästään päivittään reaaliajassa! Ollaan siis viimeistä päivää Unkarissa. Lotan äiti vinkkas balaton-järven olevan hyvä paikka pysähtyä hetkeks ihan vaan relaan. Heitettiin siis hostellihakuun balaton ja päädyttiin aivan randomiin pikkukylään nimeltä revfulop! Hostelli oli Hullam Hostel, aivan rautatieaseman vieressä ja mukavan henkilökunnan omaava pieni hostelli-baari. Meillä kävi tuuri, saatiin kuuden hengen dormi täysin omaan käyttöömme! Ainoat miinukset hostellissa oli ettei WiFi-alue ylety huoneisiin ja paikka on täynnä ötököitä... Huone oli kostea ja viileä, mikä oli hyvä meille, huono pyykeille jota jouduttiin lähtee kuivaan puistoon. Uni tuli suunnilleen yhdeksältä ton edellisen seikkailuyön jälkeen ja nukuttiin yli kakstoista tuntia! Seuraavana päivänä lähettiin ottaan aurinkoa puistoon järven rannassa. Napattiin mukaan kasa pyykkiä, juomista ja eväät ja leiriinnyttiin ruohikolle. Siellä hengaillessa menikin koko päivä. Ihmiset on mukavia ja kaikki kalastaa. Mekin tahdotaan kalastaa. Ja ollaan muuten kiitollisia, ettei täällä pyöri suomalaisia, sitä tasoa meidän keskusteluaiheet oli. Suski keksi haluta kaljaa, joten napattiin alle euron hintaset kalja- ja siideritölkit naapurikaupasta ja lähettiin etsiin paikkaa chillailla. Lopulta päädyttiin hengaan hyttysten kanssa rantaan. Avattiin tölkit ja KAS Lotan siideri olikin kirsikkaolutta..... Oli kyllä jännä kokemus! Hostellilla tajuttiin että täällä on muitakin suomalaisia! Huh, miten hämmentävää! Outoo kuulla tuttuu kieltä, ollaan ihan varmoja että höpötellään suomessakin asiakaspalvelijoille enkkua hyvä tovi kotiin palattuamme. Seuraavana päivänä (eli toissapäivänä) lähettiin tsekkaan balatonin turistirysä eli balatonfured. Eka varattiin vielä yks lisäyö hostellista. Täältä oli matkaa sivistykseen puolisen tuntia ja perille päästyämme etittiin keskustaa mutta luovutettiin ja mentiin satamaan hengaileen. Se kannatti, satama laivoineen ja ruusuineen oli todellakin kokemisen arvoinen paikka. Syötiin pähkinöitä ja seurattiin kaupungin menoa, otettiin iso kasa kuvia. Postia ei löydetty ja päädyttiin ostaan kummallekkin puolentoista litran jääteepullot. Istahdettiin aurinkoon juomaan niitä ja siihen ilmesty turistikierrosjunan ajaja joka halus hirveesti jutella. Ei se osannu englantia eikä me unkaria mutta viihdyttävä puolituntinen se todellakin oli kun mies näytteli kaiken mitä halus sanoa. Nähtiin muuan muassa upee pantomiimi-esitys joulupukista kun se kuuli mistä ollaan. Ostettiin myös irtojäätelöä, alle euron pallo ja paremmat maut kun suomessa. Lotta osti jotain sinistä ja Suski pistaasia. Vielä jäi liian monta makua maistamatta! Palattiin junalla Revfulopiin, kävästiin ostamassa vähän lisää banaaneja ja leipää (kilon pussi ehehe) ja datailtiin hostellin terassilla kunnes keksittiin lähteä kattoon miten se posti on auki. Posti ei oo huomenna auki enää, joten unkarin postikortteja odottelevat pääsee ihaileen unkarilaisia kortteja slovakialaisilla postimerkeillä. Naureskeltiin asialle ihan kiitettävästi. Tänään  suunnataan Slovakiaan, Bratislavaan, kiitos ideasta menee Prahan junamatkalle!! Samaan aikaan haikee jättää tää paikka kun olla täällä se neljä päivää oltu, samaan aikaan on innoissaan menossa uuteen paikkaan!
Ps. Onnistuttiin molemmat palaa eilen auringossa, vähän ikävä kantaa rinkkaa nyt.

Ilmaista pullaa ja käsiraudoissa putkaan

Prahasta päätettiin lähteä kohti Balatonjärveä Unkarissa. Oltiin katottu että Prahasta lähtis juna suoraan Wieniin kuuden jälkeen illalla. Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes sitten mentiin laiturille josta meidän junan piti lähteä. Noh, sillä laiturilla oli juna jonka kyljessä luki isolla BRATISLAVA. Hetken hämmennyksen jälkeen löydettiin muita Wieniin menijöitä jotka siinä kummasteli samaa asiaa. Vähän selviteltiin asiaa ja hypättiin kuitenkin junaan missä konnari ystävällisesti valaisi meille missä kaupungissa pitäis vaihtaa että päästäis Wieniin.
Se osuus matkasta meni ihan hyvin, saatiin nukuttuakin about tunnin verran.
Wienissä oltiin yhdentoista jälkeen illalla (aseman nimeä en muista mutta se oli pieni). Katottiin siinä vaan että hups ollaankohan vähän kusessa.
Mitään kauheen rauhallista paikkaa ei löytyny joten pistettiin siinä leiri pystyyn käytävän varrelle. Jotain mainostauluja siinä oli, että ei sentään keskellä käytävää lorvittu. Meni ehkä pari sekuntia niin vartija tuli kysymään että mitä me oikeen tehtiin siinä. Suski vastas että ootetaan junaa Budabestiin ja vartija selosti mistä löytää niiden puhelinnumeron ja käski soittaa heti jos jotain tapahtuis.
Se ei kyllä ollu mikään suojaisa paikka, ihmisiä kulki koko ajan ohi ja ne kyllä tuijottikin avoimesti meitä. Siihen tulikin vähän ajan päästä aika symppis nainen kyselemään onko kaikki hyvin ja kuinka vanhoja ollaan ja eikö meillä oo muuta paikkaa nukkua koska asema menis kuulemma parin tunnin päästä kiinni ja vartijat ajais kaikki ulos.
Me päätettiin kuitenki jäädä paikoillemme ainaki siihen asti että meitä käskettäis häipymään.
Ehittiin ehkä pari tuntia hengailla, Lotta nukkuikin vähän aikaa ennenku havahduttiin siihen että joku random mies tuli selittämään jotain tosi huonolla englannilla. Se sanoi jotain että meidän ei pitäis nukkua siinä, että poliisit tulis ja veis meidät käsiraudoissa putkaan ja että meiän pitäis lähtee sen mukaan jonnekki muualle, vaan 20e yö.
Oltiin vaan silleen ei helkkarissa lähetä jonkun tuntemattoman äijän matkaan keskellä yötä että no thanks vaan. Jotain se siinä uhkaili putkalla vielä mutta lähti sitte vihasen näkösenä pois.
Siinä vittuuntuneena mietittiin että jos poliisit tulee ni tulkoon, ne tuskin kumminkaan raahaa meitä käsiraudoissa minnekkään ku kukaan ei oo edes sanonu että meidän pitäis lähteä.
Päätettiin kuitenki pysyä hereillä jonkun aikaa ainaki. Vähän ajan kuluttua tuliki vartijat taas tekemään kierrosta (ne kiers tunnin välein siellä tsekkaamassa).
Ne käveli suoraan meidän ohi ja herätti samalla käytävällä nukkuvan jätkän. Kun se näytti junalippuaan ja jotain selitti mihin oli menossa ni vartijat oli vaan silleen okei ei mitään ja anto sen jäädä siihen. Meiltä ne vaan ohi mennessään kysy että onhan kaikki varmasti hyvin. Ku vastattiin että joo kaikki okei ni ne vaan hymyili ja lähti. Ilmeisesti meidän oli ihan sallittua olla siinä koska odotettiin junaa.
Siinä vaiheessa oli semmonen fiilis että jes, ei jaksa stressata enää, ruvetaan nukkumaan.
Suski sitten nukku siinä ja Lotta seuraili ohikulkevia ihmisiä. Vastapäätä meidän leiriintymispaikkaa oli leipomo ja siellä joku mies alotteli työpäivää. Se taisi huomata että sitä stalkattiin, sillä se alkoi moikkailla ja hymyillä aina ohikävellessään. Lotta tietty tervehti hymyillen takaisin. Sillä oli iso kärry mitä se rahtas ympäri asemaa ja kärryssä hirvee kasa leipää ja muita leivonnaisia.
Yhtäkkiä se sit ilmesty siihen Lotan eteen ja ojensi kahta jotain pullan ja kroissantin sekotusta. Tilanne oli niin hämmentävä ja yllättävä että siinä hädin tuskin kiittää tajus. Siis kuka oikeesti saa päähänsä lahjoa täysin tuntemattomia puoliunisia tyyppejä työpaikkansa pullilla? Kai me sitten vaan näytettiin jotenkin säälittäviltä ja nälkäisiltä siinä hengaillessa (kaikki prahan ruokashoppailut rinkoissa...). No, ei valiteta, hyvää oli!
Siinä aamupalaa mutustellessa Lotta tokasi että "Noi miehet näytti kyllä vähän vihasilta ku vaan me saatiin ruokaa."
"Ai mitkä miehet?"
Ja sitten Suski kääntyy katsomaan ja kauhea spurgurivi meidän takana (okei vaan kaks tyyppii lisää oli tullu siihen mut silti!)
Mietittiin että oltiinko me vallattu joku spugepaikka vai oliko ne vaan  ajautunu siihen koska siinä nukku muitaki.
Noh, meidän yö sillä asemalla päätty siihen että vartija tuli neljän jälkeen herättämään ja sano että pitää nousta koska junat alko taas kulkemaan.
Yhden niistä miehistä se heitti surutta ulos (muut kaks sai jäädä koska nekin odotti junaa), meille vartija vaan huikkasi mennessään: "Have a nice day."

Rahakkaina Prahassa

Moikka taas! Tänään on hyvä päivä. Ilmat on suosinut koko reilauksen ajan ja kohteet ja hostellit on ollu loistavii! Poikkeus vahvistaa säännön joten kerrotaanpa vähän Prahasta. Meidän piti alunperin lähtee Saksasta ensin Puolaan ja miettiä jatkoa vasta sieltä käsin. Saksasta Puolaan junareitit oli kuitenkin aivan mahdottomia, meidän appilla niitä ei edes löytynyt. Päätettiin siis muuttaa suunnitelmia ja lähteä Prahaan. No, aluks hostelbookers onnistu sössiin ja meidän varaus oli viikkoo myöhemmin ku oikeesti ois pitänyt. Eikun peruuttaan ja varaan uusiks. Onneks Lotta tarkisti sen varaussähköpostin ettei sitten paikanpäällä ois ilman yöpaikkaa ihmetelty et mitäs nyt. Lähdettiin jälleen ilta-aikaan, Cindyn äiti heitti meidät asemalle ja hengailtiin siellä hetki. Nii, ja Suski on saanu flunssan! :( Meille ei riittänyt istumapaikkoja joten pilkittiin siellä välikössä meluisan ryyppäävän saksalaisporukan kans varmaan pari tuntia. Juna oli saapuessaan myöhässä tunnin. Berliinin asema on ollut yöpymisajatuksessa ehkä paras. Siellä oli paljon muutakin jengii eli oli turvallinen olo ja vallattiin penkki jossa aiottiin nukkua seuraavat pari tuntia. Lotta nukkui, Suski seurasi noin kaksi tuntia miten vieressä olevaa mäkkiä siivottiin. (Se oli hei tosi kiinnostavaa! t. Suski)  Raahauduttiin sitten laiturille odottamaan junaa ja yhtäkkiä tuli ilmoitus, että juna on SATAKAHDEKSANKYMMENTÄ minuuttia myöhässä. Ei muuten naurattanut. Nukuttiin kaks tuntia lisää ja yritettiin kysyä infopisteestä neuvoa, mutta nainen ei puhunu kunnolla enkkua. Lopulta sen kolme tuntia myöhässä juna saapu. Kömmittiin yhteen makuuhyteistä nukkumaan ja juna seiso vielä yli tunnin paikallaan asemalla. Kun se viimein lähti, se ajo hetken ja KÄÄNTY TAKAISIN?? Siinä vaiheessa oikeesti vaan mietti päästäänkö me ikinä sinne Prahaan. Ei oltu missään parhaissa fiilareissa väsyneinä ja ärtyneinä Prahaan tullessa. Noh, juna siis vaihtoi raidetta koska sille raiteelle missä aikasemmin seistiin saapu joku toinen juna.
Junien myöhästyminen johtu siis tulvista ja tulva-alueet on kyllä jännä näky. Joka tapauksessa, Prahassa sato kaatamalla ja asiakaspalvelu oli tosi töykeää juna-aseman kioskissa. Vaihdettiin yhteensä 20 euroa paikalliseen  valuuttaan (korona?), ostettiin metroliput ja seurattiin netistä poimittuja ohjeita hostellille. Ne ei ollu oikeet. Näytettiin varmaa aika säälittäviltä hermoraunioilta litimärkinä kartan edessä panikoidessamme, sillä joku vanha mies tuli kysyy tarvitaanko apua ja saatto oikeella raitiovaunulla pysäkille asti. Oikeesti se mies pelasti meidän päivän. Lotta oli niin lähellä hypätä sen kaulaan silkasta kiitollisuudesta. Hostellille tullessa oli sellanen olo et jos tässä nyt menee mitään pieleen niin me lähdetään himaan siltä istumalta. Onneks ei menny. Hostelliks oltiin siis valittu mosaic house ja se oli superluksus!! Huoneet oli jättimäisiä ja vessat hienot. Kämppiksetki iha jees vaikka oltiin aika väsyneitä oleen sosiaalisia. Hengattiin siellä melkein koko ilta (koska sato) ja illal lähettiin käveleen, haettiin ruokakauppa ja iltapalaa ja mentiin ajoissa nukkuun. Meidän huoneen alakerrassa oli disco ja sieltä kantautui meteliä sen verran, että korvatulpat tuli tarpeeseen. Ja yheltä kämppikset tuli takas, mut ei ollukkaa enää niin mukavia. Ne nimittäin huusi jonku pari tuntia siinä ja me ei kauheesti saatu nukuttua. Aamulla lähdettiin aika tyytyväisinä siitä, että oltiin vaan yks yö... Metro löyty helposti ja aurinko alko viimein paistaa. Istuttiin puistossa syömässä aamupalaa ja käveltiin aurinkoisessa Prahan keskustassa. Kierreltiin vähän kauppoja mitään ostamatta ja yritettiin tuhlata loppurahoja. Meillä oli about kymmenen euroa jäljellä Prahan valuuttaa ja ostettiin sillä paketillinen leipää, 2 litraa jotain vitamiinijuomaa, 2 pulloo jääteetä, puoli kiloo pähkinöitä, puolitoista kiloo banaanei, jotain random voitaikinatikkui, 2 jukurttijuomaa, puol kiloo keksei, suklaapatukka, suklaalevy, kahvia ja pirtelö. Että kyllä Praha halpa oli, noita oli muuten ihana kantaa rinkassa, hups. Sitten istuttiin vaan chillaamassa ja juttelemassa asemalla. Vaikka Praha parani loppuu kohti, oltiin molemmat sitä mieltä, ettei se reilauskohteena oikeen toimi. Koetaan olevamme aika teräshermoisia mitä tulee vastoinkäymisiin mutta silti toi on ollu ehkä kurjin kokemus tällä matkalla. Prahaan kumpikin haluaa ehdottomasti uudelleen, mutta ihan kaupunkiloma-ajatuksella!

(kuvat on edelleen kännykkälaatua)

I'm wide awake, she has no trouble sleeping

Terkkuja Unkarista! Meillä tuntuu olevan niin huono tuuri koneiden saatavuuksien kans ettei tasan enää edes luvata mitään kuvia milloinkaan. Tärkeintähän tässä on tietää että me ollaa hengissä yhä eiks? Bloggausmahdollisuudet on ollu niin huonot, että ajateltiin kertoo nyt hannoverista, myöhemmin Prahasta ja Unkarista. Huoneeseen ei ylety WiFi eli aikaa kirjottaa postauksia on, pitää käydä ulkona julkaseen ne. (kännyköillä siis kirjoitellaan)  Hannoverissa oltiin tosiaan kolme päivää eikä kaduta et mentiin vaik oli pelottavaa mennä vaa random nettikamun kotiin hengaan. Mutta Cindy oli tosi ystävällinen ja alun kankeuden jälkeen kaikki oli cool (vaik kulttuurierot awkwardin hiljaisuuden ja suomalaisuuden välillä oli välillä noloa..) Cindyn paras kaveri hengas suuren osan ajasta meidän kanssa, uudet kamut on kuitenkin aina jees! Käytiin ekana iltana vaan pyöriis Cindyn asuinalueen ostoskeskuksessa ja puistossa! Ihana ilma! Yöllisen junaseikkailun jälkeen väsymys kuitenkin alko painaa ja mentiin jo kymmeneltä nukkuun saksalaisen iltapalan jälkeen (perunaa, kananmunia ja jotain tosi suolasta kastiketta, oli yllättävän hyvää!) Aamulla lähdettiin sitten itse Hannoveriin, joka kaupungin nuorten mielestä on pieni paikka. Se oli vähä Tamperetta isompi. Käytiin aika pikaseen jossain ostoskeskuksessa ja sen jälkeen primarkkiin! Primark on todellakin taivas. Onnistuttiin kuitenkin jättään ostokset vaan sellasiin juttuihin, mitä tarvitaan, enemmän sitten matkan loppupuolella. Sitten, koska sää suosi, istuttiin vaan puistossa ottamassa aurinkoo. Juotiin kuplateetä, joka oli Lotalle uusi kokemus. Ja mentiin vuokraan polkuvene. Sillä sai mennä puoli tuntia pitkin järvee, oli hauskaa ja kävi urheilusta. Lopuksi Lotta onnistu vielä kolaroimaan meidän veneen eka toisiin veneilijöihin, sitten "seinään" ja laituriin pääsy tuotti ongelmia... Hups. Illalliseks oli filippiiliniläistä ruokaa. Se tuoksu niiiiin hyvälle mut ulkonäkö oli vähän epäilyttävä. Näytti riisipuurolta jossa lillu kanaa. Se oli kuitenkin ihan älyttömän hyvää! Käytiin illalla jollain hotellilla karaoke-illassa. Juotiin saksalaista kaljaa, Suski innostu laulaan parikin biisiä duettoina. Pitkään kestäneen suostuttelun jälkeen Lottakin uskaltautui laulamaan. Vedettiin the Scriptin Breakeven kolmestaan Cindyn kanssa.
Ilta oli hauska. Tosin väsytti sen jälkeen niin paljon että melkein heti sieltä tullessa mentiin nukkuun. Viimenen päivä oli vähän haikee. Käytiin Cinin tanssiharkoissa (OLI NIIN COOL) ja chillailtiin iltaan jolloin juna lähti. Jouduttiin muuttaan alkuperäistä suunnitelmaa ku Puolaan oliki niin huonot junayhteydet... Pöh. Lähettiin Saksasta mukanamme muutama erittäin tarttuva saksalaisbiisi (Allu en jaksa oottaa että pääsen näyttää sulle yhen videon! T. Lotta) ja uutta infoa Saksasta. Tiesitteks et siellä alaikäset ei saa hengaa ulkona ilman aikuista (tai lupalappua) yli kymmeneen? Kuusitoista vuotta täyttäneet saa ilmeisesti olla yhteentoista asti ulkona mutta sen jälkeen jos liikkuu ulkona poliisit vie himaan.  Hämmentävää.

Ps. Yritetään nyt ladata jotain kännykällä otettuja kuvia, en tiedä onnistuuko, mutta katotaan.