"Nahdaan Ruotsissa"

Koska Lotta kadotti kameran siirtojohdon  rinkan uumeniin, me ei voida siirtaa niita kaikkia upeitamahtaviamaanmainioita kuvia jota ollaan otettu.

Matka alkoi tosiaan kun lahdettiin Suomesta laivalla Tukholmaan. Oli todella omituista katsella kaikkia normaalilla risteilylla olleita matkustajia.
Meidan hytti oli vessaton ja suihkuton, molemmat loytyivat kaytavalta ja olivat siis monen hytin yleisessa kaytossa. Ihan hyvin siella vietti yon, vaikka oltiin autokannen alla eika kannykkaan riittanyt kenttaa ollenkaan. Viimeinen asia mita Lotta ennen nukkumaanmenoa sanoi oli: "Nahdaan Ruotsissa!"

Elossa ollaan, ja Amsterdamissa. Istutaan nyt hostellin koneella, ollaan jo kirjattu ulos (kuulostaa niiiiin tyhmalta suomeks!) ja juna saksaan lahtee 12 tunnin paasta.

Muutamia asioita yojunista (ps, ihan kamala kirjoittaa ilman tuttuja rakkaita pisteita kirjaimien paalla, mutta Hollantilainen nappis on mita on)

1) Jalat haisee. Se kylla patee kaikkeen muuhunkin kuin junailuun. Jalat haisee aina.
2) Yojunissa nukkuminen on aika kauheaa, varsinkin kun matkustamme pienella budjetilla ja otimme tavalliset istumapaikat. Pieni kuuden hengen "hytti" taytyy yleensa jakaa ventovieraiden kanssa. Meilla oli kylla tuuri ja saimme seuraksemme melko mukavan pohjoismaalaisen pariskunnan.

Taalla Amsterdamissa tosiaan yovyttiin hostellissa. Meidan hostelli on nimeltaan Amigo (budged) hostel ja yo kahdeksan hengen dormissa maksoi kymmenen euroa. Pienten eksymisien jalkeen hostelli olikin ihan hyvalla paikalla, paikallisjunalla keskustaan menee kuus minuuttia ja asema on ihan vieressa. Eika toi kamppisasuminenkaan ollu mitenkaan kamalaa kun huoneet oli tilavat. Meilla oli pari tosi puheliasta brittityttoa, ilmeisesti ranskalainen poika ja kolme aussipoikaa. Rinkat jatettiin koko hostellin yhteseen matkatavarahuoneeseen ja otettiin mukaan vaan tavarat mita tarvi.

Amsterdam itsessaan oli kiinnostava, taynna yllatyksia. Kaikki pyorailee, siis ihan jokainen. Kaveltiin eilen ympari Amsterdamin keskustaa ja tuntu, etta kokoajan oli lisaa nahtavaa. Oltas haluttu kayda madame tusseaun (kirjotetaanks se noin..) vahanukkemuseossa, mutta 20 euron sisaanpaasy kirpas vahan liikaa. Varmaan jos oltas useempia paivia olis hyva vahan katella noita museoitakin, mutta tallee parin paivan visiitilla pelkastaan kaupungin menon katselussa tuntuu olevan ihan tarpeeksi koettavaa.

Toivottavasti kuvien kanssa paastaan paivitteleen saksassa. Semisti jannittaa sinne meno, ollaan tosiaan yota Lotan nettitutulla Cindylla Hannoverissa. Pitakaa peukkuja etta kaikki menee hyvin ;)

Lotta ja Susanna