Prahasta päätettiin lähteä kohti Balatonjärveä Unkarissa. Oltiin katottu että Prahasta lähtis juna suoraan Wieniin kuuden jälkeen illalla. Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes sitten mentiin laiturille josta meidän junan piti lähteä. Noh, sillä laiturilla oli juna jonka kyljessä luki isolla BRATISLAVA. Hetken hämmennyksen jälkeen löydettiin muita Wieniin menijöitä jotka siinä kummasteli samaa asiaa. Vähän selviteltiin asiaa ja hypättiin kuitenkin junaan missä konnari ystävällisesti valaisi meille missä kaupungissa pitäis vaihtaa että päästäis Wieniin.
Se osuus matkasta meni ihan hyvin, saatiin nukuttuakin about tunnin verran.
Wienissä oltiin yhdentoista jälkeen illalla (aseman nimeä en muista mutta se oli pieni). Katottiin siinä vaan että hups ollaankohan vähän kusessa.
Mitään kauheen rauhallista paikkaa ei löytyny joten pistettiin siinä leiri pystyyn käytävän varrelle. Jotain mainostauluja siinä oli, että ei sentään keskellä käytävää lorvittu. Meni ehkä pari sekuntia niin vartija tuli kysymään että mitä me oikeen tehtiin siinä. Suski vastas että ootetaan junaa Budabestiin ja vartija selosti mistä löytää niiden puhelinnumeron ja käski soittaa heti jos jotain tapahtuis.
Se ei kyllä ollu mikään suojaisa paikka, ihmisiä kulki koko ajan ohi ja ne kyllä tuijottikin avoimesti meitä. Siihen tulikin vähän ajan päästä aika symppis nainen kyselemään onko kaikki hyvin ja kuinka vanhoja ollaan ja eikö meillä oo muuta paikkaa nukkua koska asema menis kuulemma parin tunnin päästä kiinni ja vartijat ajais kaikki ulos.
Me päätettiin kuitenki jäädä paikoillemme ainaki siihen asti että meitä käskettäis häipymään.
Ehittiin ehkä pari tuntia hengailla, Lotta nukkuikin vähän aikaa ennenku havahduttiin siihen että joku random mies tuli selittämään jotain tosi huonolla englannilla. Se sanoi jotain että meidän ei pitäis nukkua siinä, että poliisit tulis ja veis meidät käsiraudoissa putkaan ja että meiän pitäis lähtee sen mukaan jonnekki muualle, vaan 20e yö.
Oltiin vaan silleen ei helkkarissa lähetä jonkun tuntemattoman äijän matkaan keskellä yötä että no thanks vaan. Jotain se siinä uhkaili putkalla vielä mutta lähti sitte vihasen näkösenä pois.
Siinä vittuuntuneena mietittiin että jos poliisit tulee ni tulkoon, ne tuskin kumminkaan raahaa meitä käsiraudoissa minnekkään ku kukaan ei oo edes sanonu että meidän pitäis lähteä.
Päätettiin kuitenki pysyä hereillä jonkun aikaa ainaki. Vähän ajan kuluttua tuliki vartijat taas tekemään kierrosta (ne kiers tunnin välein siellä tsekkaamassa).
Ne käveli suoraan meidän ohi ja herätti samalla käytävällä nukkuvan jätkän. Kun se näytti junalippuaan ja jotain selitti mihin oli menossa ni vartijat oli vaan silleen okei ei mitään ja anto sen jäädä siihen. Meiltä ne vaan ohi mennessään kysy että onhan kaikki varmasti hyvin. Ku vastattiin että joo kaikki okei ni ne vaan hymyili ja lähti. Ilmeisesti meidän oli ihan sallittua olla siinä koska odotettiin junaa.
Siinä vaiheessa oli semmonen fiilis että jes, ei jaksa stressata enää, ruvetaan nukkumaan.
Suski sitten nukku siinä ja Lotta seuraili ohikulkevia ihmisiä. Vastapäätä meidän leiriintymispaikkaa oli leipomo ja siellä joku mies alotteli työpäivää. Se taisi huomata että sitä stalkattiin, sillä se alkoi moikkailla ja hymyillä aina ohikävellessään. Lotta tietty tervehti hymyillen takaisin. Sillä oli iso kärry mitä se rahtas ympäri asemaa ja kärryssä hirvee kasa leipää ja muita leivonnaisia.
Yhtäkkiä se sit ilmesty siihen Lotan eteen ja ojensi kahta jotain pullan ja kroissantin sekotusta. Tilanne oli niin hämmentävä ja yllättävä että siinä hädin tuskin kiittää tajus. Siis kuka oikeesti saa päähänsä lahjoa täysin tuntemattomia puoliunisia tyyppejä työpaikkansa pullilla? Kai me sitten vaan näytettiin jotenkin säälittäviltä ja nälkäisiltä siinä hengaillessa (kaikki prahan ruokashoppailut rinkoissa...). No, ei valiteta, hyvää oli!
Siinä aamupalaa mutustellessa Lotta tokasi että "Noi miehet näytti kyllä vähän vihasilta ku vaan me saatiin ruokaa."
"Ai mitkä miehet?"
Ja sitten Suski kääntyy katsomaan ja kauhea spurgurivi meidän takana (okei vaan kaks tyyppii lisää oli tullu siihen mut silti!)
Mietittiin että oltiinko me vallattu joku spugepaikka vai oliko ne vaan ajautunu siihen koska siinä nukku muitaki.
Noh, meidän yö sillä asemalla päätty siihen että vartija tuli neljän jälkeen herättämään ja sano että pitää nousta koska junat alko taas kulkemaan.
Yhden niistä miehistä se heitti surutta ulos (muut kaks sai jäädä koska nekin odotti junaa), meille vartija vaan huikkasi mennessään: "Have a nice day."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti