Kolme yötä kotiin

Tätä postausta kirjotetaan viimeisestä hostellista. Japanilainen kämppis soittaa jo varmaan toista tuntia sellasta tiedätte hammaslääkärien jne. puhelinjonomusiikkia... Viimeisenä iltana Krakovassa lähdettiin vielä kiertelemään vanhaa kaupunkia illalla. Lotta etsiskeli sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta viimeisille kolikoilleen ja ilma oli loistava ympäriinsä pyörimiseen, kun sade oli hellinnyt. Kiertelyn jälkeen rahat tipautettiin elävälle patsaalle ja Lotta uskaltautui vielä yhteiskuvaankin!

 Mainittiinko me jo aikaisemmin meidän supermeluisista brittikämppiksistä. Nämä tosiaan huusivat aina yöllä tullessaan ja aamulla torkkuttivat ja möykkäsivät. Lisäksi niille tuntui olevan ylitsepsääsemättömän vaikeaa sulkea ovi lähtiessään. Erittäin turvallinen olo kun koko omaisuus huoneessa tai itse nukkuu siellä ja tyypit jättävät oven poistuessaan apposen auki....

No, meitä on moneen junaan. Aamu oli mukavan hidas, syötiin aamupala kaikessa rauhassa ja pakkailtiin rinkat ja tehtiin evästä ja meille jäi silti hyvin aikaa ennen yhdentoista check-outtia. Check-outin jälkeen hyvästeltiin hostelli (joka on vahvoilla jos joskus vielä tarvitaan halpaa majoitusta Krakovasta!) ja siirryttiin juna-asemalle hengailemaan. Aikaa oli ehkä kaksi tuntia ja se meni nopeasti. Krakova on pulujen luvattu kaupunki. Joka paikassa on puluja ja ihmiset syöttää niitä. Pulut saattavat ihan hyvin lentää päin jos ei väistä ja me huomattiin että hostellihuoneessakin oli vieraillut yksi, jättäen mukavan yllätyksen lattialle jonkun (onneksi ei meidän...) astuttavaksi. Pulut olivat kärsineitä, usein jopa kaikki varpaat puuttui ja asemalla hengatessa meitä järkytti pahasti ikkunan välissä ollut kuollut pulu. Joka tosin ei sitten ollutkaan kuollut mutta ei päässyt sieltä pois joten liekö yhä hengissä...

Ensimmäinen juna Varsovaan kesti muutaman tunnin ja siellä meillä olikin kuuden tunnin vaihto. Ei ollut kuin isoja seteleitä joten ei oltaisi voitu maksaa rinkkojen säilytystä ja Lotan edelleen ollessa hieman kipeä Varsovan kiertelemisen sijaan haettiin ruokaa ja majoittauduttiin käyttämään mäkin wifiä. Lotta osti frozen yogurttia erittäin hämmentävästä paikasta. Annos tehtiin itse ja sitten punnittiin ja hinta määräytyi sen mukaan. Ei siinä mitään, outoa oli se, että korttilaite näytti hinnan euroina zlotien sijaan... Hetken mietittiin että olipas halpaa jos 2,80 maksoi (euroina noin 50 senttiä...) ja vilkastiin sitten kuitista. Halpaa se oli kuitenkin sen kokoisesta annoksesta! Päätettiin etsiä uusi hengauspaikka vartijan tultua sanomaan, ettei lattialla saa istua. Samalla aiottiin tehdä ensimmäinen varaus junaan sitten ensimmäisen reilipäivän! Mentiin jonoon ja annettiin naiselle (joka ei osannut englantia) lapulla tiedot junasta jolla oltiin menossa. Se tulosti meille yhteisen lipun mutta kun yritettiin tarjota pankkikorttia se vaan pudisteli päätään... Ja lipusta ei ymmärretty mitään, se oli puolaksi. Todella hämmentyneinä etsittiin sitten istumapaikat, jotka löytyivät yllättävän helposti. (Sitten kun päästiin asemahalliin jonne löytäminen kesti yli tunnin.) Yritettiin puhelimen sanakirjalla suomentaa sitä lippua mutta aika huonoin tuloksin joten päätettiin että mennään lipun kans junaan ja näytetään vaan todella typeriltä jos joku valittaa. Aika kului hitaasti ja jossain vaiheessa vieressämme istunut puolalainen mies pyysi katsomaan hetken tavaroitaan.
 Kun hän palasi hän oli kovin kiinnostunut mistä olemme kotoisin ja kyseli matkastamme. Kuullessaan lippuongelmastamme hän juoksutti Lottaa perässään ympäri asemaa selvitellen kaiken lähtölaituristamme paikkatietoihimme asti. Yli ymmärryksen tuntui kuitenkin menevän se, miksemme lähde Puolasta laivalla Suomeen vaan kierrämme Berliinin ja Ruotsin kautta ja lukuisien selitystenkään jälkeen tyyppi ei oikein tajunnut. Juteltiin kuitenkin muutama tunti ennen kuin tyypin juna lähti ja saatiin monet varoitukset taskuvarkaista... Oltiin aika tyytyväisiä junayhteyksiimme sillä oltaisiin koko yö junassa. Turvallinen ja lämmin yöpaikka siis. Ja ihan mukavakin.
 NO KÄVIKÖHÄN NIIN.... Voidaan sanoa että järkyttävin yö- tittelin voittaja on kirkkaasti selvillä. Vaunussa oli kahdeksan ihmistä, jalat eivät mahtuneet lattialle ja ei ollut yhtään tilaa. Nukuttiin maksimissaan tunti jos sitäkään. Aika kului TOSI hitaasti. Lotta tuijotteli varmaan vartin välein kelloa ja yritettiin nukkua. Lisäksi vaunussa oli tosi kylmä. Sitä onnen määrää kun sieltä pääsi pois!

Loput kaksi vaihtoa oli noin viiden minuutin pituisia ja päästiin juokseen ympäri saksalaisia asemia kiireessä aina seuraavaan junaan. Junissa torkuttiin yrittäen vähän saada univelkoja pienemmiksi ja loput tunnit Berliiniin vierähtikin yllättävän nopeasti! Ja Berliinin asema oli (kuten puolalaismies oli varoitellut) superiso! Kuukauden asemaseikkailemisen opettamana onnistuttiin löytämään oikea lähijuna ja metroyhteys yllättävän kivuttomasti. Hostellia etsiessä vähän eksyttiin, karttaa kun ei ollut. Tehtiin siis pikku kierros seudulla ennen kun viimein erään englannintaidottoman naisen avustuksella löydettiin oikea paikka. Viimeiseen hostelliin pääsyn jälkeen voi sanoa, että onnistuttiin aika hyvin halvoista hinnoista huolimatta valikoimaan hyvät mestat. Hostelli on hyvä, tilava ja sängyt on pehmeät. Meidän huone on huoneisto, toisessa huoneessa on kuusi sänkyä. Siellä asuu kai japanilainen pari, joka patisti meidät tähän toiseen huoneeseen (halusivat varmaan huoneen itselleen...) ja meidän huoneessa on kahdeksan sänkyä. Kämppiksinä mukava japanilainen mies, kaksi saksalaista tyttöä ja joku poika, josta ei tiedetä mitään. Kun tultiin, se nukkui. Lähettiin sen nukkuessa ja kun herättiin se oli yön aikana ilmestynyt taas tohon nukkumaan.
Oltiin vähän peloissamme koska saavuttiin tänne yhdeltätoista ja netti sanoi että check-in on kahdelta. Respan nainen ei kuitenkaan sanonut mitään, antoi vain avaimet. Päästiin sitten lepäileen ja lataan puhelimia ja kameraa hetkeksi. Oltiin huoneessa joku kaksi tuntia ennen kuin päätettiin lähteä metroasemalle ja primarkiin.
 Siis tätähän on odotettu koko matka! Kauhottiin kamaa ostoskoriin, tosin käytiin niitä sitten läpi ajatuksella, älä osta turhaa! Tehtiin myös pieni moka, kadotettiin toisemme. Suskin puhelin oli unohtunut huoneeseen ja luultiin ettei enää ikinä nähdä toisiamme! Primark on niin iso ja täynnä ihmisiä että kadotetun kaverin löytäminen tuntuu mahdottomalta. Reilun tunnin etsinnän jälkeen viimein löydettiin toisemme, huh huh.

Primark-ostokset pysyivät hyvin budjetissa. Lotalla meni 31 euroa, Suskilla 38! Joten rahaa jäi vielä seuraavallekin päivälle. Primarkin jälkeen oltiin tosi väsyneitä, janoisia ja nälkäisiä. Käväistiin parissakin ruokakaupassa ja ostettiin vielä lämpimät panninit. Massu täynnä takaisin hostellille! Loppuilta lagailtiin täällä, Lotta suunnitteli seuraavaa päivää ja Suski nukkui. Nyt on kartta täynnä merkintöjä hyvistä shoppailumestoista ja odotetaan kauhulla, miten paljon ne rinkat tulee painamaan kotimatkalla.

Sataa sataa ropisee, pilipilipong.

Huomenna matkamme jatkuu täälta Krakovasta kohti Berliiniä.
Meidän hostelli on tähän mennessä ollut todella cool. Täällä on yhteiset oleskelutilat (sohvia, poytiä, tietokone, telkkari ym.) ja keittiö on vapaassa käytossä. Kahvia ja teetä on tarjolla ympäri vuorokauden. (samaten hostellilla on maustevalikoima jota saa hyödyntää ruuanlaitossa) Tiloihin kuuluu myös pieni tupakkaparveke.

Sijainti on mahtava, ollaan tosi lähellä rautatieasemaa ja Krakovan suurinta ostoskeskusta. Vanha kaupunki alkaa melkein heti kadun toiselta puolelta. Itse huone on kyllä aikamoinen elämys. Huone on yhdeksälle hengelle tarkoitettu, ja tilaa on säästetty sillä että käytössä on kolme sänkytornia. Siis kolmen kerroksen kerrossängyt. Luojan kiitos saavuttiin paikalle sen verran hyvään saumaan että saatiin alin ja keskimmainen sänkypaikka. Kolmanteen sänkyyn kiipeäminen olisi aika haaste.

Kämppikset ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, sillä yleinen yöpymisaika tuntuu olevan kaksi yötä. Ainoastaan puolalainen taksikuskimies on pysynyt kanssamme samassa huoneessa. Hän kertoi asuneensa hostellissa jo kolme kuukautta ja kertoo mielellään vinkkejä miten tehdä vierailusta Krakovassa onnistunut. Meille hän suositteli suolakaivoksia, mutta kalliiden pääsylippujen ja rajallisen ajan vuoksi tuskin sinne enää menemme.

Ensimmäisenä päivanä meidän oli tarkoitus katsastaa Schindlerin tehtaan museo, mutta eksyttiin matkalla sinne ja saatiin kaatosade niskaamme. Päätettiin siis viettää ensimmäinen päiva shoppaillen. Ollaan menossa Berliinissä shoppailemaan kyllä ihan kunnolla, joten paljoa ei viitsinyt ostaa. Aikaa jättiostoskeskuksessa ja vanhan kaupungin outlet-myymälöissä kuitenkin kului hyvin.

Muutamat nähtavyydetkin kierrettiin. Tsekattiin parit kirkot ja lopulta kiivettiin Krakovan linnallekin. Ilma oli kuitenkin niin kylmä ja sateinen, ettei me kovin kauaa linnalla viihdytty Lotankin ollessa yhä hieman flussainen. Palattiin siis hostellille ruokakaupan kautta.

Hostellin ilmapiiri on siitäkin mukava, että ihmiset alkavat jutella helposti. Makaroonia syodessämme irlantilainen kämppiksemme liittyi seuraan jutustelemaan. Hän oli saapunut aamulla kierreltyään koko yön kaatosateessa ystaväänsa etsien ja jos hän saisi ystäväänsä yhteyden facebookin kautts, aikoisi hän jatkaa matkaa viela samana iltana. Seuraan liittyi myös saksalainen mies.

Irlantilainen sai kaverinsa kiinni, ja me päätimme yhdessä saksalaisen kanssa lähtea lähikauppaan ostamaan paikallista olutta. Tyyppi tosiaan maksoi kaiken meidänkin puolests ja maisteltiin sitten loppuilta eri kaljamerkkeja rupatellen samalla kaikesta maan ja taivaan välillä. Ei paha ilta. Tosin hieman noloa, kun nämä tyypit alkoivat yksissä tuumin etsiä meille Berliinista hostellia ja ei kehdattu sanoa, että oltiin jo bookattu hostelli sieltä. Nyt on sitten tulevaisuuden Berliininreissuja ajatellen hostelleja muistissa! :D
Saksalainen jatkoi matkaa baariin ja me suihkuun ja nukkumaan.

Hostellimme hintaan tosiaan kuuluu aamupala, ja se on ihan loistava hintaan nähden (6,60/yö). Tarjolla on paahtoleipää, kahvia, teetä, erilaisia sulatejuustoja ja hilloja, voita, omenoita ja muroja. Tuntuu luksukselta istua aamulla tee- tai kahvikupillisen kanssa ja lappata ruokaa niin paljon kuin maha vetää. Ensimmäisinä kahtena aamuna mentiin aamupalalle aika aikaisin, tänään sitten myöhempään ja todettiin että aikaisempi ajankohta on todellakin parempi. Hillot olivat jo loppu ja pöyta likainen, rauhallinen aamiaistunnelma oli tipotiessaan. Huomenna taas siis ajoissa aamupalalle. Onneksi taksikuskikämppis oli sankari ja hankki lisää hilloa käymallä valittamassa respaan.

Käytiin ostamassa vodkaa, jännä kokemus kun kauhulla odotettiin jos ne kysyykin henkkarit. KUNNON PAHISOLO. Mutta ei, kassa ei edes silmiään räpäyttänyt kun iski hinnan kassaan. Ikävä kyllä myynnissä ei ollut kuin lasipulloja mutta eiköhan me selvitä.
Vodkaostoksien jalkeen lähdettiin käymaan juutalaisten kaupunginosassa, joka oikeastaan oli aika pettymys. Ehkä ei vaan osattu suunnistaa siellä mihinkään missä oli mitään nähtavää, mutta alue oli puolessa tunnissa koluttu ja palattiin vanhaan kaupunkiin ostamaan jäätelöä.

Taas alkoi sataa joten tultiin vaan lagailemaan hostellille. Sade on muuten ihan mukavaa vaihtelua, mutta se pilaa kaikki suunnitelmat. Ei Auschwitziinkaan viitsitty lähteä, sillä kokemus ei olisi ehkä mikään paras jos kaatosateessa menisi.


Tänään ostettiin mansikoita, ne maksavat alle euron kilo ja aika luksus olo, vaikka oltaisiin haluttu maitoa näiden kanssa myös ja sitä ei ollutkaan jääkaapissa... (sitä siis yleensä saa vapaasti käyttää ainakin kahviin ja teehen) Käytiin myös kirjakaupassa. Suski kierteli pikkuista liikettä varmaan tunnin Lotan istuskellessa penkillä poistelemassa kuvia kännykästään. Myytävat kirjat olivat siis englanninkielisia ja lopulta Suski paatyi ostamaan Tolkienin Hobitin.
Istuskeltiin puistossa syömässä mansikoitamme kunnes JÄLLEEN alkoi sataa. Tultiin siis hostellille ja yritettiin varata paluulaivaa Ruotsista Suomeen. Viking Line on kuitenkin typerä eikä anna interrail-alennusta jos maksaa netissä ja aikaa varauksen maksuun on vain päivä. Pitäkää peukkuja että mahdutaan laivaan vaikka varataan se vasta sunnuntaina. O'ou.
Suski kadotti makarooninsa joten lahdetään tastä varmaan kauppaan ostamaan ruokaa ja tuhlailemaan loput kolikot. Setelit vaihdetaan Suomessa euroiksi, arvioitiin taas väärin paljonko sitä rahaa loppujen lopuksi kuluu.

Pullattomina Wienissä

Ihan älytön ajatus, että istutaan tällä hetkellä toisiksi viimeisessä hostellissamme?? Miten ihmeessä aika on kulunut näin nopeasti? Meillä tuntuu olevan tuuria junailun kanssa... Ympäri eurooppaahan on tosiaan tulvia ja ne ovat koko kuukauden hidastaneet matkantekoamme. Slovenian hostellin check-out oli outo, kukaan ei ollut katsomassa että lähdettiin pois, piti vain jättää avain postilaatikkoon. Missä tahansa muussa maassa tätä olisi voinut hyväksikäyttöä lorvimalla hostellilla pidempään, mutta tällä kertaa meillä oli aikainen lähtö.

Oikeastaan juna lähti vasta neljältä, mutta rinkoissa painavien juomalitrojen takia päätettiin säästää kilometrin verran kävelyssä menemällä tivolin asemalta keskustaan. Kävely tivolille sujuikin yllättävän kivuttomasti. Oltiin neljäkymmentä minuuttia ajoissa joten istuttiin pusikossa, joka oli aseman ainoa varjopaikka. Kovassa käytössä ollut kartta oli vielä viimeisen kerran hyödyksi istuma-alustana. Lotistiin siinä erittäin syvällisistä aiheista (esimerkiksi hevos- ja kissa-mukeista) ja käytiin meille perinteiseksi tullut viikottainen keskustelu aiheesta "mitä teen ensimmäisenä päästyäni kotiin suomeen."
Itse junamatka kesti kolme minuuttia ja sen jälkeen vain hengailtiin asemalla, ostettiin jäätelöä (ljublana ei muuten ole jäätelöiden luvattu maa, vaikka pallot onkin halpoja...) ja yritettiin tehdä ekoteko ja palauttaa muovinen bussikortti läpyskä jota bussiasema ei ottanut vastaan. Kortti tosiaan maksoi kaksi euroa ja oli välttämätön hankinta jos busseja halusi käyttää.

Juna oli älyttömän mukava, vaikka saatiin ikuiset traumat eräästä itsensäpaljastelijasta. Junassa oli myös jokin välikohtaus kun turvamiehet tulivat huutamaan eräälle miesmatkustajalle. Ei oikein tajuttu mistä oli kyse, mutta koko vaunu seurasi tilannetta. Muuten matka oli rauhallinen ja maisemat reitillä (slovenia-itävalta) kauneimpia tähän mennessä näkemiämme. Meillä tarkoituksena hengailla Wienissä (taas!!!) muutama tunti ennen jatkojunaa. Tuhlattiin aikaa seuraamalla aseman kebab-kioskin elämää. Jossain vaiheessa alettiin katsella että miltä raiteelta junamme oli lähdössä. Tässä vaiheessa tajuttiin ettei mitään junaa ollut olemassa....
Tsekattiin netistäkin ja yhteys oli yksinkertaisesti kadonnut. Seuraavaan junaan oli yhdeksän tuntia aikaa.

Kebukiskan mennessä kiinni olo oli epätoivoinen. Jossain vaiheessa kuitenkin puhuttiin kolmen itävaltalaisen kanssa. Ne oli olleet joillain festareilla ja odottelivat nyt myöhästynyttä junaansa. Mukavia tyyppejä, innostuivat suosittelemaan meille itävaltalaisia perinneruokia. Aseman vähän rauhoituttua etsittiin itsellemme kolo nukkumista varten. Ehdittiin yrittää nukkua alle tunti ennen kuin meitä tultiin kieltämään. Saatiin kyllä jäädä paikalle mutta ei saatu nukkua.
Ei oikeastaan muisteta paljon mitään loppuajasta asemalla. Ollaan tuijotettu tyhjyyteen, datailtu (siellä oli wifi!!!) ja haaveiltu pullamiehen paluusta. Tehtiin sille jopa biisejä. Pullamies siis oli se joka lahjoitti meille viimeksi Wienissä pullaa, jos joku ei muista. Jutut ovat siis olleet erittäin väsyneitä.
 Ensimmäinen juna oli myöhässä, täynnä ja perseestä. Aamen. Ehdittiin kuitenkin vaihtojunaan ja siellä oli tilaa. Istuskeltiin namibialaisen työmatkalaisen kanssa ja matka oli aika väsynyttä lagaamista. Se namibialainen oli myös tulossa Krakovaan ja yritti lyöttäytyä seuraan myös loppumatkaksi, mutta oltiin niin väsyneitä että eristäydyttiin viimeiseen junaan nukkumaan.

Krakovassa hotelli on unelmapaikalla, mutta sinne kävelessämme saatiin sade- ja ukkoskuuro niskaamme. Sadetta on luvattu koko ajaksi kun ollaan täällä ja on Lotan vuoro kärsiä flunssasta. Tänään toivottavasti mennään vähän museoimaan. Onko outoa, että vaikka jokainen yömatkustus on täynnä ongelmia me ei silti vältellä niitä ja omalla tavallamme jopa tykätään niistä?

Ps. Tänään kyllä varmasti ostetaan pullaa. Jos kellään on jotain sitä vastaan, sanokoon sen nyt tai vaietkoon iäksi!