Kebusupersankarit

Ensimmäisenä aamulla kun herää tekee mieli työntää pää vesihanan alle, tai vaihtoehtoisesti muuttaa asumaan kylmään suihkuun. Bratislavassa on kuuma, ei edes muisteta milloin ollaan oltu näin kuumassa paikassa. Toissapäivänä Lotta osti suklaalevyn, eilen avatessa suklaa kelpasi vain linkkuveitsellä banaanin päälle levitettäväksi. Siis me ei edes tiedetty, että suklaa voi pelkästään laukussa ollessaan sulaa tuollaiseksi. Juotu on: PALJON. Ostettiin tosi söpöt vitamiinivesipullot (jotka ei tosin ollut yhtä hyviä, kuin ulkonäkö antaisi olettaa) ja hemmetin makeaa mehua. Missään ei mainittu että sitä pitäisi laimentaa mutta litran pullosta ollaan tehty mehua varmaan kolme litraa. Mites suomessa? Ollaan kuultu, ettei sää ihan ole suosinut samalla tavalla, toivottavasti tuotaisiin tää lämpö sitten mukanamme. Lähdettiin maanantaina kävelemään hostellilta kohti keskustaa. Matka ei ole kovin pitkä, ja pysähdyttiin kiertelemään jättimäistä ostoskeskusta matkan varrella. Ei edes käyty nähtävyyksissä ja silti kuvattavaa ja katsottavaa riitti paljon. Ostoskeskuksessa oli kaikki mahdolliset vaatekaupat. Tarkoituksena oli ostaa paitoja, mutta päivän kulku saikin dramaattisen käänteen, kun suomesta kaverit alkoivat viestitellä koulun tekemästä mokasta. Me ei siis kumpikaan olla saatu opiskelupaikkaa, mitä tulikin tiedon saapuessa ihmeteltyä. Nyt tähän löytyi selitys. Oriveden opisto oli unohtanut lähettää meidän kouluarvosanamme eteenpäin, joten ei oltu saatu niistä pisteitä. Hienoin tunne ikinä istua randomissa Slovakialaisessa ostoskeskuksessa ja suunnilleen täristä ja itkeä raivosta. Vanhemmilla on tällä hetkellä suomessa ollut kova asioiden selvittely, itsellä avuton olo, kun ei täältä matkan varrelta asialle voi mitään tehdä. Tosiaan ilman opiskelupaikkaa muunmuassa kotoa muuttaminen ei tule onnistumaan. Ei todellakaan tajuta, miten tälläinen on edes mahdollista ja todellakin toivotaan että henkilö joka on tästä vastuussa saa myös kuulla palautetta. Käytiin laimentelemassa mehuamme ja samalla vietiin ostoskeskuksen vessasta vessapaperia, sitähän ei tosiaan hostellilla ole. Tämä oli taas niin niitä wtf-hetkiä. Ja ruoka on niiiiin halpaa! Käytiin kuolaileen ostoskeskuksen yläkerran pikaruokaloita, mitään kuitenkaan ostamatta. Pyörittiin vielä tovi ennen kuin päätettiin lähteä BILLA-ruokakaupan kautta takaisin hostellille. Ruokakaupassa oikein villiinnyttiin. Teki mieli ostaa ihan kaikki, vaikka lopulta mukaan tarttui vain tuoremansikkamyslijukurtti annokset, patongit, karkkipussit, puolentoista litran jääteepullot ja carte dor jäätelöpaketit. Ja Suskille juustoa. Hintaa eväille tuli vain noin viisi euroa per nassu. Löydettiin oikea bussi nopeasti ja Lotta söi jäätelönsä jo siellä eilen huomattiin bussin kyljessä jäätelön kuva ja kieltomerkki... OHO!) Suski ei loppujenlopuksi edes saanut syötyä jäätelöä kokonaan, oli liian kuuma jopa sille... Loppuilta maattiin hostellilla ja yritettiin toipua kuumuudesta (joka oli hankalaa koska jo hostellilla lämpöhalvaus oli niin lähellä!) Jossain vaiheessa iltaa lähdettiin vielä hetkeksi ulos tsekkaamaan bussiajat ja istuskelemaan puistossa. Sitten palattiin hotellille ja suihkuun. Popiteltiin suomalaista musiikkia, on tää vaan niin hienoa kun on oma huone ja siellä wifi, niin voi pitää ihan millaisia pippaloita vaan! Selvisi myös, että Lotan Unkarista ostamat pähkinät olivatkin linnunruokaa. Ei muuten maistunut hyvälle, nauratti kyllä. Hostellillamme on tosiaan kaksi naisten suihkua, vierekkäin. Suihkut on tosi epäkäteviä, suihkusuuttimelle ei ole pidikettä eikä pesuaineita saa suihkussa oikeen mihinkään. Vessat ovat lukottomia koppeja, joissa tosiaan ei ole vessapaperia. Suihku- ja vessatiloihin pääsy vaatii huoneen avaimen. Kieltämättä hieno kokemus. Muuten hostelli on ollut kelpo, vähän kuuma. Oltiin onnistuttu valloittamaan huone kahdessa yössä aika hyvin, tasot on ihan täynnä ja tavat rinkasta levitelty ympäriinsä helpommin saataville. Postia ei ole vieläkään löytynyt. Postimerkkejä ei myydä muualla ja kukaan ei tunnu osaavan neuvoa mitään. Onneksi Wienissä nähtiin ainakin yksi posti juomanetsintäreissulla, että ehkä sieltä sitten. Eilen päätettiin lähteä päiväreissulle Wieniin. Päivä alkoi onnistuneesti kun hostellilta menimme väärään bussiin, ja huomattiin se vasta päätepysäkillä. Bussilipuista oli loppunut aika eikä lippuautomaattia missään. Aivan hirveät viisitoista minuuttia bussissa, kun pelkäsi että joku huomaa umpeen menneellä lipulla matkustanisemme. Ei huomannut, myöhästyttiin neljä minuuttia junasta. Onneksi niitä menee tunnin välein, joten odotus ei ollut ihan mahdoton. Wienissä oli kuuma. Kuumuus iski päin joka kerta kun meni ulos. Pyörittiin keskustassa, mutta kuumuus väsytti niin totaallisesti ettei jaksettu kauaa kaupungissa pyöriä. Ollaan jo saksasta asti suunniteltu, että ostetaan döneriä. Se on siis kanakebabia ja älyttömän hyvää, eikä Suski ollut koskaan syönyt sitä. Wienissä kebu maksoi 2 euroa ja istuskeltiin syömässä niitä. Niissä oli kyllä varmaan saman verran suolaa mitä kaikessa mitä matkan aikana ollaan syöty yhteensä. Haaveiltiin miten mahtavaa olisi olla kebabsupersankari ja lennellä keburullan kanssa ympäriinsä pelastamassa maailmaa. Meillä olisi myös one kebukutsuhuuto. Ei, meidän jutut ei ole huonoja eikä meidän pitäisi nukkua enempää. Päätettiin lähteä takaisin Bratislavaan ruokailun jälkeen. Junakin lähti sopivasti ja matka oli väsynyt, kumpikin suunnilleen nukkui tai lagitti koko matkan. Perillä selviteltiin vähän postijuttuja ja päätettiin kävellä eiliselle supermarketille ostaan jotain ruokaa ja tuliaisviinoja. Viinat ei ollut muovipulloissa joten kannettiin ulos kaupasta ainoastaan ruokaa. Olis aika hieno hetki kun joku lasipullo hajoais tonne rinkkaan. Joten ei oteta riskiä. Päästiin onnistuneesti hostellille ja nyt pitäisi varmaan pakkailla kamoja. Huomenna taas lähtö ja yötä myöten matkaamista. Kauhunsekaisella innolla odotetaan millainen yö edessä!

(tän postauksen piti tulla eilen mutt a hostellin wifiaika loppu)